tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kuikuilua muiden töihin

Luonnollisesti kannattaa tarkkailla, mitä kanssaopiskelijoiden työpöydällä tapahtuu. Siinä on mahdollisuus oppia jotakin. Kuten silloin kun Sani teki tämän:

Ihka oikeasta jalasta otettiin kipsivalos. Valoksen sisälle kaadettiin Revultexia. Revultex on tuotenimi ja oikeastaan tulisi sanoa nestemäinen lateksi. Kipsi kuivatti lateksia kiinni "ulkoseiniin" ja kun se todettiin tarpeeksi paksuksi, ylimääräinen neste kaadettiin pois. Sisäosa pursotettiin täyteen uretaania. Pinta on nihkeä, kylmä ja taipuisa. Seuraavaksi pinta väritetään ja siihenkin käytetään lateksia. Nyt mukana on pari tippaa väripastaa ja pinta käsitellään töpöttämällä sienellä tai muulla vastaavalla. Sivellin ei käy, koska lateksi jää kiinni karvoihin.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jakkara parilla eri mallilla

Kätösiini antautui pölkky koivua. Pistin sen suojamuoveihin ja nostin sisälle kuivamaan rauhallisessa tahdissa. Mutta tein sen liiankin hyvin ja ilma ei kiertänyt tarpeeksi.
Mikrobikasvusto otti vallan ja pölkky alkoi kukkia, noin niin kuin kauniisti sanottuna.  
MUTTA, onni onnettomuudessa oli se, että ehdin pysäyttää lahoamisen ajoissa ja koivun pintaan tuli mahtava kuviointi. Sehän on siis joskus ihan tahdottu efekti, puuaineen värjäämistä hallitulla lahoamisella. No, hallittu ja hallittu, mutta mahtavasti meni. 

Ensimmäinen sivu piti sahata moorrotisahalla ja sitten jatkoin oikohöylällä ja isolla vannesahalla. 

Suhteellisen hyvä suorakulma ja siihen jalat. Koska heittoa sai ja pitikin olla, sahasin jalat esiin vannesahalla. 
Sitten hioin paljon päältä ja vähemmän sivuilta.
  
Tässä vaiheessa tämä jakkara sai kilpailijan, koska minulla oli kova tahto tehdä jotain, joka muistutti Kain Tapperin puuveistoksia. KUTEN TÄLLAISTA
Ja kaiken lisäksi olihan minulla vielä palanen sitä koivua.


Siihen piti vain laittaa vähän lisäpaloja. 
Tuolin jalkojen tasaaminen niin, että pinta on joltiseenkin suorassa:
Etsitään varmasti vaaterissa oleva taso. Meidän koululla se löytyy ainakin konesalista. Otetaan vatupassi ja pieniä liuskoja tai vanerin palasia, joilla pinnan saa nostelluksi vatupassin mukaan suoraan.

Sitten merkitään jalkoihin (millä korkeudella ne nyt sitten ovatkaan) viiva samaan kohtaan esimerkiksi kapeaa vanerisuikaletta käyttäen. 

Hyvä tapa hioa päällipinta suoraksi on kääntää vannesaha hieman vinoon alaspäin. Silloin korkein kohta jää ylös keskelle, josta sen taas saa komeasti hiottua. 

NYT alkaa hauska osuus. Minä hakkaan pinnan rikki. 

JA sitten minä kuvioin pinnan erinnäisillä väreillä. IHANAA!!
Tässä molemmat työt. Himmeä lakka oli hyvä valinta. 
Puun pinta tuntuu hyvältä koskettaessa. Olen todella tyytyväinen molempiin tuotteisiin. 







tiistai 14. helmikuuta 2017

Kestäviä pienoismalleja pohjalaistaloista


Tampere-talon Pohjalaisia-oopperan lavastuksessa oli mukana talojen pienoismalleja. Lavalle nousi pohjalainen pihapiiri päätalon ja useiden pienempien rakennusten, kuten aittojen, muodossa. Päätalo on kooltaan yli kaksimetrinen ja muut siitä pienempiä. 
Talojen piti toimia myös tuoleina ja niitä myös vihanpuuskassa heiteltiin. 
Lavastaja toivoikin, että työstömateriaali olisi Divinycell-nimistä levyä, jota voi koota kuumaliiman avulla. 

 Tässä lavastaja Sampo Pyhälän piirustukset, joista lähdin hommaa kokoamaan.

 
Luhtiaitassa piti jo hieman pähkiä aukkojen kokoa.

Talo työnimellä C oli toinen niistä "tuoleista", joiden piti kestää näyttelijän painon. Liimasin sisälle tukirakenteita.
 Pari kertaa poltin sormeni oikein komeasti...

 Päätalon kuistissa oli huomioitavana niin monta kaltevuusastetta, että pistin kattoa hieman osiin.

 Tässä kuisti jo kiinnitettynä.


Talo näyttää sisältä tältä. Jos vastaavia tukirakenteita tekee, on hyvä sahata kaikki osat kerralla - ja saman mallin mukaan!


Näinkin kaltevuutta voi määrittää. Malli on piirretty levylle ja takana näkyy astemitta. Minä laskin katon kaltevuuden matematiikalla, koska mitat olivat tiedossa. Piirtämällä pääsi vielä tarkistamaan tilanteen. Katon alaosan laitoin nojaamaan seinään ja katon harjanteeseen sen myös 57 asteen kulman. Nyt jos koskaan tuli harjoiteltua sirkkelin käyttöä!


 Vannesahalla sai sahattua myös.



Tässä vaiheessa sananen itse materiaalista. Tämä levy on kevyttä ja kestävää. Sitä pystyy yhdistämään kuumaliimalla ja korjaamaan todella helposti. Sitten huonot puolet: Divinycell-levy on puhdasta PVC-muovia. Kun sitä sahaa pöly lentää pitkin tiloja ja minä en ainakaan tehnyt hommia kertaakaan ilman hengityssuojainta. Toinen ongelma liittyy ekologisuuteen. Mikromuovin kulkeutuminen vesistöihin alkaa olla kaikkien tiedossa ja harmitti kyllä sahata ilmaan juurikin sitä itseään. Keräsimme kaikki palat erilleen ja siivosimme mahdollisimman paljon myös pölyä erilleen muusta jätteestä, koska PVC-muovi ei kuulu energiajätteiden joukkoon.

KLIKKAA TÄSTÄ jos haluat lisää tietoa pvc-muovin kierrätyksestä/

Palataanko takaisin projektiin? Päätaloon piti saada tietenkin savupiiput.


Ensimmäinen kerros väriä eli pohjamaali (lateksi) on nyt pinnassa.



Talot kiinnitettiin metallitankoihin, joilla niitä nostettiin oopperan edetessä vaijereilla ylös ja alas. Talojen tuli siis todellakin pysyä paikoillaan eikä esimerkiksi tippua näyttelijöiden päälle. 



kiinnitin taloihin sähköputkea "naarasputkeksi" ja metallitankoihin hitsattiin kiinni tappi "urosputkeksi".



Ylhäällä pysyvät! Lisäksi talojen pohjat tukevat rakennelmaa.

Muutama päivä aikaa maalata kaikki. Tässä harmaa aitta. Sekoittelin projektista jääneitä seinämaaleja yhteen.


Päätalolle lavastaja oli valinnut maalin, joka näytti pinkiltä, vaikka alla oli ruskea maali. Usko meinasi mennä, vaikka tiedän, kuinka erilaiselta asiat näyttävät näyttämön valoissa. Tässä talo on vielä ikkunanpuitteita ja muita lisiä vailla. 


Täydellisen punainen talo. Ikkunapuitteineen. Killumassa ilmassa. Kyllä se sieltä alaskin tuli. Ihan luvalla. 



Pohjaisia-oopperan lavasteiden syntyhetkistä...

Ohessa pieni kuvallinen tarina siitä, kuinka Tampere-talon ooppera Pohjalaisia rakentui lavasteiden osalta loppusyksystä 2016 helmikuuhun 2017.

Lavastaja Sampo Pyhälän pienoismallistahan se lähti. 
Ja tähän tilaan se tuli.

Minun päävastuullani olivat pienoismallit. 

Mutta tein ihan hirveästi myös kulissiseiniä.

Ja millintarkkoja maalauksia. Telarajaus tuli opeteltua...


Pieninä osina valmistettu ja maalattu katto kuljetetaan näyttämölle. 

Pieninä osina valmistettu ja maalattu katto kootaan...


Siihen kiinnitetään pidikkeet

Ja se alkaa pystytyspäivänä vihdoin nousta korkeuksiin.

Kaaret hakevat paikkaansa. Koepystytystä ei ole voitu tehdä, joten pieniä hankaluuksia ilmenee.
Osat eivät sovi toisiinsa täydellisesti. 

Etumaskit kiinnitetään ensimmäisen pystytyspäivän iltana. Alkaa jo väsyttää...

Minä saan tehtäväksi maalata ikkunakulissit. 

Katto on valmis. Mutta liian matalalla.
Nyt se on oikeassa paikassaan. Ablodit.
Lattia ja seinät on rakennettu 85 asteen kulmaan ja KAIKKI ovat täydellisessä linjassa. Ei voi kuin olla tyytyväinen.

Takaa seinät näyttävät tältä.
Lavastuksessa myös lattia nousee takaosastaan korkeammalle. Alle luodaan rakennetta.
Toisella puolella säädetään. Korkeus taitaa olla noin 4 metriä.
Tästä tulee joen uoma.
Tästä näyttää sisäinen televisiokuva lavastuksesta. Verstaalla näkee, mitä salissa tapahtuu.  

Rakentamani pienoismallit ovat sovituksessa lavalla.
Tähän metallirunkoon ne kiinnitetään. Oopperan aikana ne otetaan myös pois raudoista. 
Pinnat alkavat saada lopullista väriään. Välillä muusikoidenkin on pakko päästä harjoittelemaan. 
Osa tarpeistosta nostetaan lavalle lattialuukkujen kautta. 
Valmis!! Missä ihmiset ovat??!